MEIDÄN SUOMI

Minun hankkeeni ”Meidän suomi” on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Hankkeeseen kuuluu 100 erilaista maalausta kauneimmasta Suomesta, jotka kaikki tullaan julkaisemaan tänne. Viimeinen teos julkaistaan vuoden viimeisenä päivänä.

Hankkeeni huipentuu joulukuussa pidettävään viikon näyttelyyn Kaapelitehtaalla Helsingissä! Näyttely on 15.-22.12.2017 Kaapelitehtaan Turbiinisalissa. Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleeksi näyttelyyn, jossa teokset pääsevät oikeuksiin kaikkineen sävyineen, väreineen ja vivahteineen.

Tämä hanke on täynnä tunnetta, rakkautta ja tunteiden purkua. Olen todella otettu, että saan olla osana Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Tämä hanke on minulle hyvin merkityksellinen,  koska tässä yhdistyvät minulle kaksi rakasta asiaa, luonto ja taide. Ja tämän hankkeen toteuttaminen on ollut minulle hyvin voimauttava matka. Tämä on Meidän Suomi.

My ”Our Finland” project is a part of the official Finland 100 Years programme.  Here you will find 100 paintings of our beautiful land. This project shows how I love our nature and painting, this project was putting the two things that I love together. Our Finland exhibition will be at Kaapelitehtdas in Helsinki on December 15th-22nd, you are very welcome. 

100. Pala sydäntäni

”Siellä minun sydämesta aina palanen on. Kotikaupungissa. Ei sitä mikään voi minusta tai minulta pois ottaa. Kaunis kaupunkini, uskomattomin maisemineen. Lukemattomia hiihtoretkiä tuolle kauniille saarille keväthangilla auringon paisteessa. Tai myrskyssä kovassa. Merelle on vain pitänyt päästä. Minä ja meri, lainehtivana tai pakkasessa jäätyneenä, me olemme aina yhdessä.”

99. Muistojen silta

”Siitä sillalta on kuljettu. On menty kävellen, pyörällä, skootterilla. On menty yksin, kaksin ja yhdessä porukassa. Monta kaunista muistoa, nuoruuden vuosilta tuo silta tuo.”

98. Silmä lepää

”Keväisessä, sumuisessa maisemassa. Maisemassa, jossa kaunista peltoa ja latovanhus. Siinä on silmälle ihailtavaa, mielelle rauhoittavaa näkymää.”

97. Luonnon avulla

”Niin monet pitkospuut kuljimme. Niin monesti ajattelin, että näiden pitkospuiden jälkeen en enää jaksa. Mutta aina jaksoin, koko reitin jaksoin. Vaikka jalkoja pakotti, mieltä väsytti. Mutta voiman antoi luonto. Upeat vaihtelevat maisemat, kauniita ja vaikuttavia näkyjä toinen toisensa jälkeen.”

96. Komea

”Sitä piti oikein pysähtyä katsomaan. Vaikka rinkan alas laskeminen ja paikalleen pysähtyminen aina hiukan vaivalloista oli. Mutta niin komea se oli, tuo järkäle.”

95. Voimakas

”Katson ikkunasta myrskyävää maisemaa. Lumimyrsky on voimakkain koskaan näkemäni. Ihmettelen luonnon voimaa ja samalla meidän pienuutta. Niin kova kontrasti tuo on.”

94. Kohta

”Aivan kohta on lumi sulanut, kokonaan maasta kadonnut. Aivan kohta on maisema kirjavampi ja keli lämpimämpi. Aivan kohta voi veneen kääntää ympäri ja laskea vesille. Aivan kohta voin istua laiturilla ja ihmetellä kaunista järveä. Aivan kohta ei ole kuitenkaan vielä huomenna.”

 
93. Piirros
 
”Yhtä myrskyävä oli meri, niin kuin mieleni. Katsoin jykeviä aaltoja, kuuntelin alkavaa ukkosta kaukana. Tämän päivän maisema oli kuin piirros mielestäni.”

92. Ylhäällä

”Sinne yhdessä kiipesimme. Ensin kalliota alhaalta päin ihaltuamme. Nyt ihailumme vaihtui maisemaan vaikuttavaan. Niin upeaa metsää meillä paljon on.”

91. Lupiinit

”Joka kesä täytyy saada, Lupiineja kotiin asti. Niin komeasti ne koristavat teiden varsia ja ainakin meidän portin pieltä.”

90. Takatalvi

”Meri jo aivan sulana, takatalvi yllätti. Pienen lumipeitteen vielä maahan heitti. Mutta mieltä se ei haittaa, kun niin kauniiksi maiseman teki.”

89. Sumua pakoon

”Pakoon sumua kiiruhdimme. Kohti mökkiä kuljimme. Askel oli reipas. Vaikka maisema tuttu, silti sumu pelotti. Löydämmehän kotiin.”

88. Muistutus

”Niin rauhoittava maisema. Mietin hiljaa mielessäni, että kuinka moni muistaa tässä pysähtyä ja katsoa. Katsoa kuinka kaunis ja rauhoittava maisema tuossa on. Meille, aivan ilmaiseksi ihmeteltäväksi.”

87. Odotus

”Puhkeamaisillaan olevat pajunkissat ja hiljaa hiipivä kevät. Siinä on jotain ihanaa, odotusta tulevasta. Odotusta kesästä.”

86. Yhdessä

”Yhdessä ystävien kanssa katsoimme. Jylhäyttä ihmettelimme. Komeana nousevan jyrkkä kivikko. Päälle vielä kiipeiäisimme, ensin vain hiukan ihailemme.”

85. Tumma ja raikas

”Toiset kotiin kiiruhtivat. Sateen alta pois tahtoivat. Minä lenkkikengät jalassa, kokonaan kastuneena nautin ilmasta raikkaasta. Vaikka maisema synkkä, luonto niin raikas ja puhdas on.”

84. Synkkyys

”Näky niin kuin elokuvasta. Tumma, synkkä sumu on laskeutunut. En melkein mitään näe. Tunnen itseni pieneksi, kohti kotia kiiruhdan.”

83. Loska

”Vaikka kevätkelit kurjana, mieli silti iloisena. Housun lahkeet loskassa, kengät kastuneena, mutta silti voin ilolla kulkea. Kevät on täydellistä aikaa. Päivä on pitempi, aurinko kirkkaampi ja pitempään taivaalla, kesä on joka päivä lähempänä. Pitkä, pimeä talvi alkaa olla ohi. Ei mua loska ja märkä masenna.”

82. Uusi lumi

”Hiljalleen uusi, puhdas valkea lumi peittää metsän. Kaiken se niin kauniiksi peittelee. Koskematon hanki, hento lumisade ja vielä sulana soliseva puro. Niin kaunis on maailma.”

81. Sade

Minulle, meille ja kaikille tuttu. Sade, tuli se sitten ennustettuna tai yllättäen. Joskus se juhlat on pilannut, joskus maiseman kaunistanut. Niin ristiriitaiset tunteet on.”

80. Mystinen kauneus.

”Oikein sumuisessa maisemassa on yhtä aikaa jotain todella pelottavaa ja todella kaunista. Se utuinen ja mystinen maisema kiehtoo, mutta mieli silti hieman pelkää, niin palon näkemättä jää.”

79. Hetken vain

”Istuin laiturin nokassa, katselin lainehtivaa merta. Pyysin ajatuksiani pysähtymään ja itseäni katsomaan. Vain katsomaan ja nauttimaan. Olla hetken siinä.”

78. Silta paikallaan


”Sillä sillalla on ilo kulkea. Vehreiden puiden alta käydä. Kauniin virtaavan joen yli kävellä. Ei kauniimpaa siltaa ja maisemaa voi olla.”

77. Aallokko

”En voi nähdä muuta kuin myrskyn. Kuulla aaltojen pauhaavan. Pauhun vain kasvavan. Joskus tämäkin aallokko laantuu. Sitä odotan.”

76. Soutajat

”Paatti vanha, paljon palvellut. Harvoin niin vanhoja näkekään. Voi mitä tarinoita kuullut on, laineilla aallokkon. Soutajia satoja, tarinoita tuhansia.”

75. Rakastaa, ei rakasta

”Kesän kakkarat kukkivat, iloa ja ilmettä tuovat. Rakastaa, ei rakasta, niin monesti on laskettu. Kertooko päivänkakkara totuuden vai odotanko vielä?”

74. Kevennys

”Sinne katson, tummaan metsään. Mielikin on tummana, ja lohtua etsin. Vaikka en näekään väriä, en loistetta, silti mieleni kevenee. Helpotuksen tuo, tuo metsän tuntu.”

73. Tuulta vasten

”Käy tuuli armotta. Minut pienet kulkijatkin melkein mukaansa tempaa. Mutta vahvoin liikkeein siirryn, jatkan matkaani, vaikka tuuli laittaakin vastaan. En lannistu, vaikka elämän tuulet mitä vastaan toisivat.”

72. Kesyyntyneet

”Ei mökiltä tarvi pitkälle poistua. Kokoajan enemmnn kesyyntyvät porot löydän jo hetken päästä. Siellä käyskentelevät. Lähemmäksi en uskalla mennä, on loma Lapissa aina ihmeellinen.”

71. Sumussa

”Melkein pelkään maisemaa. Sumu verhonnut takaa jäävän vastarannan kokonaan, näen vain pilkahduksen niemekkeestä ja senkin tummana. Vaikutun, mutta lähden kuitenkin turvaan.”

70. Keväthanget

”Jos kerran on hiihtänyt Lapissa keväthangilla, halajaa sydän sinne aina takaisin. Se on jotain, mitä sanat tai kuvat eivät voi kertoa. Se on jotain, joka pitää itse kokea.”

69. Pehmeä elämä

”Pehmeisiin väreihin ilta-aurinko maalaa tutun rantani. Pastellin sävyt hymyilyttävät. Voiko elämä voisi olla yhtä pehmeää aina.”

68. Odotettu

”Sataa lunta hiljalleen. Joulukin jo lähenee, maiseman kovasti valkoiseksi on odotettu muuttuvan. Hento lumipeite on kovin toivottu.”

67. Erityinen

”On olemassa hetki, jolloin kaikki tuntuu erityisen kauniilta ja keveältä. Hetki, jolloin lämmin vesisade ja kauniit auringon säteet yhdistyvät.”

66. Kurusta

”Sieltä kurua pitkin tulimme, tunturien välistä matkasimme. Meni matka ihmetellen, upea on luontomme.”

65. Koulumatka

”Syksyisin nuo pienet siitä kulkevat, innosta hyppelevien käyvät. Koulumatkansa tällä polulla. Reput heiluen nauttivat matkasta, vielä kaikki niin helppoa on.”

64. Voimakas

”Voimakkaasti ja komeasti käyvät aallot. Hakkaavat vasten kiveä, rajusti pärskien. Luonto muistuttaa miten voimakas on.”

63. Purjeveneet

”Ilta-auringossa, hetkessä melkein jo pimeässä. Seilaten käyvät purjeveneet. Maisemaa vain kaunistavat.”

62. Keltainen

”Auringonkukkapelloilla juosten, iloisesti hyräillen. Kesä on tässä ja nyt, antaen parastaan.”

61. Kohden

”Kuljen valoa kohden. Alas painuvaa aurinkoa kohden toivokkaanai. Kuljen uutta päivää kohden, valoisampia hetkiä kohden.”

60. Portti

”Tämä polku tuhat muistoa mieleeni tuo, siitä niin kovasti kuljettu. Portti avattu ja seikkailuihin lähdetty. Leikit leikitty ja takaisin kuljettu. Aina kevein askelin.”

59. Kotipihassa

”Lapsuuden kodissa oli satumaa pihan perällä. Taikametsä ihmeellinen, monta salaisuutta sinne säilöimme. Alle korkeiden koivujen, juureen komeiden kuusien. ”

58. Kerran kesäiltana

”Katson iltamaisemaa hämärää. Katson tyyntä merta, hentoa rantaheinikkoa ja kaukana liiteleviä lintuja. Kuu vuorostaan kokonaisena taivaalla. Tunnen sen, maiseman rauhallisuuden, itsessäni.”

57. Tutkimusmatkalle

”Sinne menivät he. Siskon rakkaat pienokaiset. Halusivat nähdä mitä sieltä löytyisi. Vielä ihmeelliselle tuntuu heille lähimetsäkin.”

56. Yksinäinen

”Yksinäinen vene rantaan vedettynä. Jotenkin haikea on näkymä. Järvelle ei tahdo nähdä, sumu maiseman verhonnut. Onneksi en ole kuin tuo vene.”

55. Jälkeni

”Jälkeni hangessa nään. Hangessa muuten niin koskemattomassa. Luonto kauneimillaan, kamerallani sen kävin ikuistamassa ja jälkeni hankeen jätin.”

54. Tauko

”Retkeilijän onni, taukopaikka vihdoinkin. Lupa hetki levähtää, jalkojakin leputtaa. Tehdään ruoka nuotiolla ja pannukahvilla ateria kruunataan.”

53. Kulkumme

”Jokaisella meillä on tietä kuljettavana. Onko se tasainen, mäkinen vai mutkainen, sitä me ei aina voida määritellä. Mutta miten sen kuljemme, siihen voimme vaikuttaa. Usein pienen ylämäen jälkeen näkee taas paremmin, tie näyttää suoremmalta ja helpommalta kulkea.”

52. Suon yli

”Siitä yli täytyi tulla. Polvia myöten märkänä kulkea. Suo siihen oli ilmestynyt, vesisateet luonnon muuttaneet.’2

51. Metsätie

”Metsän siimekseen käy tie. Kulkemisen myötä syntynyt tie. Halki koivujen valtaaman metsän ja voikukkien reunustama tie. Minnehän vie tuo kaunis tie?”

50. Kuusikko

”Kuuset komeat, maisemaan kasvaneet. Kaikella komeudellaan minut hiljentävät. Niin upeaksi maiseman tekevät.”

49. Työn jälki

”Ahkeran jälki näkyvissä. On heinät komeasti seipäissä. Vierestä on kiva kulkea ja katsoa, kuinka upeaa jälkeä tehnyt on.”

48.. Pakkanen

”Katson tuota talvista koivumetsää. Pakkanen nipistelee poskia ja varpaitakin jo palelee. Niin karua, mutta niin kaunista.”

47. Ikkunasta ihmeteltynä

Voi kurre pikkuinen. Häntä usein ikkunasta ihmettelemme. Nuori herra meillä oravia rakastaa, niiden vilkkaita liikkeitä tunteja ihmettelee. Niin ovat vikkeliä ja nopeita, ei pojan pienen silmä meinaa perässä pysyä.

46. Taakka

Painava on lasti harteillaan. Lumen painosta jo kovin ranka kaartuneena. Mutta silti jaksavat, kevättä myöten taakka helpottaa.

 
 45. Menetys

Lato vanhus. Melkein jo kasaan lysähtänyt. Vielä hetken jaksaa, kunnes luovuttaa. Pelto kauniin latonsa menettää, joskus vain pitää irti päästää.

44. Suojassa

Siellä ihmettelee, valkoisessa suoja-asussa katselee. Tarkasti täytyy katsoa, että edes erotan.

43. Rikkaus

Usein ei tarvitse pitkään kulkea, kun kaupunkimaisema jo maalaismaisemaksi muuttuu. Se on meidän rikkaus. Asuimme missä tahansa, helposti me rauhan löydämme.

42. Kohti Taskua

Sinne matkaa taittavat. Keväthangilla suksillaan. Tuo paljon kuljettu latu sinne johtaa. Jokainen paikan tietää, saari nimeltä Tasku. Ainakin jos on kotoisin, sieltä mistä olen minäkin.

41. Vehreä vihreys

Mikä vihreys, mikä vehreys. Silmät ahmivat kauneutta ympärillä. Ei meinaisi malttaa matkaa jatkaa, kun niin paljon kaunista on ympärillä.

40. Satumaista

Maisema kuin sadusta. Todeksi on hankala uskoa. Sumuinen, lehdetön metsä.

39. Hento näky

Siellä seisovat, lumisaateessa hennossa. Sirot ja kauniit peurat, hangen alta heinää etsivät.

38. Kohti rauhaa

Mökkitie. Siitä laulukin tehty. Mökkikansalaisina tiedämme, että sitä mielellään kuljemme. Kohti rauhoittumista, tunnelmaa ja rentoja hetkiä.

37. Pehmeä pinta

Järvimaisema. Täydessä lehdessä oleva koivu ja pehmeä, utuinen järven pinta. Tämän olemme usein nähneet, mutta koskaan emme siihen kyllästyneet.

36. Taukoa kohden

Läpi soiden kuljimme. Rinkat raskaat selässämme, nälkä polttava vatsassa. Vielä hetki pitäisi jatkaa ja kohta odotettu tauko koittaisi.

35. Lumo

Kirpeä pakkanen, kevään laskeva aurinko. Paljon on nähtävää, väriloisto kauneimpana. Meillä on tunturit, korkeat hanget ja uskomaton luonto, meillä on ainutlaatuinen Lapin lumo.

34. Ensilumi

Ihmettelen. Sama ranta, aina toiselta näyttää. Katson kuinka joen pinta on jo kuurassa. Hiukan näen jo ensilumen laskeutuneen rantaheinikköön. Vasta koivut komeimmassa lehdessä olivat, nyt nekin jo talveen valmistuvat. Vuodenajat ja niiden muutokset aikuistakin ihmetyttää.

33. Muistoja

”Noilla kalliolla. Siellä olen istunut, siellä olen nauranut, siellä olen tuntenut itseni onnelliseksi. Ympäriilä monta rakastettavaa.”

32. Löytö

”Uusi rakkauteni, vasta löydetty. Jo nyt tiedän, että tämä tärkeä näky on, josta itseni löydän vielä monta, monta kertaa.”

31. Aaltojen lailla

”Aallot. Niin elämän kuin meren, kauniita molemmat ovat. Välillä kulkevat kovaa, välillä lempeästi lipattaa. Kovimmatkaan aallot eivät kuitenkaan kestä ikuisesti, vaan aina pehmeämmät siellä odottavat. Kun vain jaksaa odottaa.”

30. Hiljaisuus

”On jokiranta rauhoittunut, ei vesille enää kukaan tohdi. Kovin jo kylmä on, talveksi on paatit nostettu jo levähtämään. Kunnes on aika taas uusien seikkailujen, lämpimien laineiden.”

29. Hetki ennen

”Lempeä kesäilta alkaa olla aluillaan, päivän hehku päättymäisillään. Aurinko painuu hiljalleen puiden taakse. Ensin kuitenkin kaiken kauniiseen, kultaiseen syleilyynsä ottaa ja kaiken kauniiksi värjää. Mutta vain hetkeksi, hetkeksi hyvin lyhyeksi.”

28. Sateen jälkeen

”Luonto kauneimillaan, ilma tuntuu puhtaammalta kuin eilen. Puiden lehdissä vielä pisarat, soratiellä hiljalleen kuivuvat lätäköt. Tässä hetkessä, lämpimän sateen jälkeen on jotain. Jotain, mitä hengitän ja otan itselleni niin paljon kuin saan.”

27. Joskus

”Mustavalkoisin silmin pysähdyn katsomaan. Elämä välillä niin värittömältä vaikuttaa, eri sävyjä on vaikea nähdä. Joskus katson mustavalkoisin silmin, mutta silti siellä kauneuden nään.”

26. Lähdetään

”Tule kanssani. Katso mitä meillä on. Auringon lämmittämät kalliot, tyyni meri taustalla, luonto parhaimmassa loistossa, kesä parhaimmillaan. Ota hetki ja tule kanssani, nautitaan tästä.”

25. Näkemiin

Näkemiin, ei hyvästi. Tulette te vielä takaisin, keväällä näemme taas. Lentäkää varoen, me odotamme teitä.

24. Kohti kultaa

Tämä polku. Rakas, tuttu polkuni. Pitkä on matka, mutta kultaisen viljan verhoaman pellon vieressä saan kulkea. Kohti paikkkaa rakasta, kohti elämän kultaa.

23. Meren lapsi

Rannalla merien, ikänsä asunut. Sieltä lohdun, rauhan ja voiman aina saa. Sama, turvallinen kivi odottaa siellä aina istujaan. Tule ja pysähdy, löydä sisäinen voimasi tässä taas, aina vain uudelleen.

22. Reunalla

Katson alas vallilta, luonto on taas tehnyt tekojaan. Lumivallit hiljalleen sulavan joen mukana muotoutuneet. Ihmettelen, upeita teoksia luonto meille tarjoaa.

21. Kuulen tuulen

Paljain jaloin, kevyin mielin. Pellolla, josta muistoja jo vuosikymmenten ajan. Kuulen kauniin tuuleen, tunnen sen. Hiukseni innostuvat, tuulessa riehaantuvat. Niiden välistä katson tuota rakasta maisemaa, miljoona kaunista muistoa muistan.

20. Uusi elämä

Siellä makaavat, uuden muodon saavat. Pieniksi haloiksi muuttuvat. Jollekkin pian lämmön ja tunnelman tuovat.

19. Kovia kokenut

Kanto vanhus, kovia kokenus. Meri piiskannut, aallot hakanut. Vain kivikko seuranaan. Mutta siinä ottaa aallot vastaan ylpeydellä. Onhan jo paljon kestänyt.

18. Tunturin takana

Kuljen polkua kuljettua. Näen tunturin huipun, odotan huippua. Hengästyn, mutta kuljen. Mitä on tunturin toisella puolen?

17. Villi syksy

Tuuli riepottelee puita parkoja. Siellä ne seisovat tuulessa kovassa. Yrittävät pitää viimeisiä lehtiä yllään. Hetki hetkeltä, päivä päivältä on luonto aina vaan värittömämpi.

16. Vapaus

Vapaana ja kevyenä, kasvit villiintyneenä. Kasvavat omia aikojaan, omilla tyyleillään. Oksat kohoavat jokainen omaan suuntaansa. Kukaan ei keskeytä.

15. Tässä hetkessä

Harmonia, rauha. Tunnen maiseman antavan minulle niin paljon voimaa ja rauhaa. Hento laineiden liplatus, minä ja melkein tyyni järvi.

14. Koti

Oma koti, pieni pesä. Siellä pienokaiset suojassa maailman. Turva tarjottu, ihminen ihana kodin teille soi.

13. Aidattu kauneus

Kovin tahtoisin, aidan tuolle puolen päästä. Nähdä, koskea ja tuntea sen kauneuden, mitä täältä ihailen. Kovin lähelle en pääse, ehkä siinä piilee se kiehtovuuden salaisuus.

12. Salaisuuksia

Pienin, kevyin juoksuakselin he käyvät. Tuttua metsäpolkua hyppelehtivät, polulta usein poikkeavat. Siellä on heidän oma maailmansa, pieniä salaisuuksia siellä jaetaan. Pieniä aarteita sinne piilotetaan.

11. Ensiaskeleet

Puhtaan valkoinen luminen maisema. Päivä kääntymässä kohti illan hämärää. Koskematon lumi, otan uteliaat askeleeni kohti horisonttia.

10. Kalliolla

Kasvavat komeasti, päällä kallion. Jylhäät kalliot komean puuston peittämänä. Voiko talvinen Suomi komeampaa tarjota.

9. Harmaa hetki

Maiseman värit väljähtyvät, kirjo  hälveenee. On aika vastaan ottaa vuoden värittömin, kylmin ja harmain ajanjakso. Aika ennen kuin kaunis , valkoinen lumihuntu peittää maan. Aika, jolloin ruska ja sen väriloisto on jo ohitse. Pimein aika vuodesta.
8.Lupaus
 
Hiljaa hiipi kevät. Hiljaa heräävät lupaukset. Lupaukset kesästä, lämmöstä, valosta. Hennosti tartun hetkeen, iltahämärään. Aavistusksen jo näen luonnon herävään.
7. Matkallaan
 
Kuljen halki kauniin kotimaani, pääsen tunturilta rannoille järvien, meren äärestä keskelle metsäteitä. Niin monimuotoinen ja upea on maamme, voi kumpa voisin matkalla aina olla. Kulkea tien jokaisen, kokea kaiken kauneuden, nähdä kaiken ihmeellisyyden.
6. Hento tuuli
 
Hiljalleen maahan laskeutuvat lehdet, leikittelevän tuulen voit tuntea kasvoilla. Luonto on alkanut liukumaan uusiin kuoseihinsa, väriloistoon kauneimpaan. Pehmeä syksy, hämärtyvät illat, vielä lempeät säätilat. Syksyn kuiskaus, hento tuulen henkäys.

5. Kuuran kajo

Huurteessa kauniissa, kuurassa kimmeltävässä luonto. Se ainutlaatuinen hohto, joka kauneimmillaan tekee hennon peitteen pintaan luonnon. Kuuran kajo, aamussa alkavassa.

4. Muutos  

Ja tulee se aika, jolloin lehdet kellastuvat. Vihreys katoaa ja vehreys hälvenee. Luonto alkaa valmistautua talveen. Muuttolinnut lähtevät lämpimään odottamaan uutta alkua. Muutos myös mielessä meillä, valmistuminen talveen alkaa.

3. Voimaannus

 
Jylhä kalliomaisema. Meri siellä etäällä. Karu, mutta niin kaunis. Vaikutun. Näen voiman. Voimaannun. Kalliot ja kivet, kestän minäkin.
2. Pysähdys
 
Melkein tyyni meri. Aurinko on jo laskenut. Katson horisonttia. Katson kauniita, aallokoiden muokkaamia kiviä rannassa. Pysähdyn. Hetki tässä, tässä on hyvä olla.
1. Pitkin polkua
 
Siitä on kuljettu. Monta kertaa. Tällä polulla. Näen kuinka polku on muodostunut, osa kivistä ja juurista on tullut kovan kulkemisen myötä esiin. Jatkan matkaa läpi kauniin, keväisen koivikon. Tätä polkua jatkamalla ei voi löytää muuta kuin kaunista, tunnen sen.