• ILMAINEN TOIMITUS AINA YLI 60 € TILAUKSILLE
Ostoskorissa ei ole tuotteita.
Menu
Menu

Vuosien vuosi

Hei sinne, pitkästä pitkästä aikaan.  Edessä uusi vuosi, uusi kutkuttavan jännä vuosi. Mutta ennen kuin lähdetään sykkimään siihen, kelataanpas hieman takaisin päin, vuoteen 2018. Vuosi 2018 oli minulle kaikkien aikojen vuosi. Halusin pysähtyä kirjoittamaan teille muutaman rivin siitä.

Menneestä vuodesta näin uuden vuoden ensimmäisinä päivinä on vaikea kirjoittaa ilman kliseisiä lausahduksia, minäkin olen niitä deletoinut tästä jo useamman ja aloittanut aina uudelleen. Vuosi 2018 oli muutosten vuosi, ainakin noin työrintamalla.

Mistä siis lähdetään ponnistamaan vuoteen 2019? Rohkenen jo sanoa, että lähtötilanne on hyvä ja olo luottavainen. Tuleva vuosi tulee olemaan yritykseni osalta ensimmäinen kokonainen vuosi ja toki se myös jännittää. Kuitenkin yritykseni 2 x ilo tuntuu nyt oikeasti yritykseltä, oikealta yritykseltä. Vielä viime keväänä hain itseäni suuresti työrintamalla, mietin kohtaloani. Vaikka toiminimi oli perustettu, ensimmäinen näyttely pidetty ja nettisivut suunniteltu, oli ajatus vielä epäselvä.

Markkinatilanne ja kilpailu alalla Suomessa jännitti. Pystynkö rakentamaan kaikkien paperialan yritysten joukkoon vielä jotain omaa, spesiaalia ja erottuvaa? Pystynkö rakentamaan vahvan, uskottavan brändin? Riittääkö taidot, riittääkö luovuus. Riittääkö kyvyt ja osaaminen markkinointi-, myynti ja taloushallinta puolella. Osa-alueita erilaisille osaamiselle vaaditaan paljon ja pelkkään kauniiseen käden jälkeen ei voinut turvautua.  Johonkin suuntaan oli kuitenkin lähdettävä ja tuli päätösten aika, lähdetäänkö tätä viemään eteenpäin ryminällä vai annetaanko olla.

Tuotteiden myyminen ja markkinointi jännitti valtavasti. Vaikka myyntiedustajan töitä oli vuosikaudet takana, oli se taas sarjassaan ihan erilaista kun omien tuotteiden myyminen. Kun annat sielusi, raapustat kaikki tunteesi paperille ja lopputuloksena onkin tavallaan hyvin henkilökohtainen tuote.

Valehtelisin, jos väittäisin, että kaikki on mennyt aina niin kuin pitää. On harjoiteltu, mokattu, eikä kaikki valinnatkaan ole aina olleet niitä parhaimpia. Mutta mitenpä sitä muuten oppisi, kuin kokeilemalla. Ja välillä niitä virheitäkin tekemällä. Rakkaudesta lajiin pysyi kuitenkin väkevänä ja vankkumaton intohimo kokoaika eteenpäin. Onnistumiset lujitti itsetuntoa ja kasvavat tilausmäärät uskoa itseeni ja yritykseen. Paikkani alkoi vakiintua.

Syksyä myöten tahti alkoi kiihtyä ja erityisesti Kauniimpi Arki -kalenteri ja Diy -joulukalenteri nousivat tuotteista laajempaan tunnettavuuteen. Mitä myöhemmäksi vuotta mentiin, sitä enemmän väkeä alkoi myös erilaisissa tapahtumissa vierailla. Tuotteita ja nimeä tunnistettiin ja myöskin tunnustettiin. Se tuntui ihmeelliselle ja kieltämättä aika ihanalle. Tultiin ihan varta vasten 2 x ilo design -tuotteita hakemaan. Tai tultiin, koska töissä oli suositeltu, somessa jo valmiiksi ihailtu, nähty tuotteita naapurilla tai tultiin ihan vain jo toista tai kolmatta kertaa. Kaikki se tuntui hullulta, mutta samalla niin siistiltä. Ja kiitos teille, jotka kerroitte minulle kaiken tuon. Sanoja, jotka auttavat jaksamaan, motivoivat tekemään ja niiiin valavat myös uskoa itseeni.

Muistan edelleenkin miltä tuntui ylittää sadan tilaukset rajapyykki. Ja kahden sadan, ja kolmen sadan, jne. Muistan elävästi ensimmäiset kohtaamiset messuilta ja tapahtumista. Muistan ensimmäisen asiakaspalautteen ja suosittelun kautta tulleen tilauksen. Muistan myös ensimmäiset instagram-maininnat ja 2xilo-tägäykset. Kaikki nuo sykähdyttävät ja hymyilyttävät edelleen.

Haluaisinkin kiittää teitä luottamuksesta. Haluaisin halata teitä jokaista tilaajaa. Haluaisin sanoa, että jokainen messuvieras ja kohtaaminen on ollut minulle merkityksellinen. Viime vuoteen mahtui design market ja Ornamon design joulu Kaapelitehtaalla, Night market Teurastamolla ja joulumarkkinat Korjaamolla. Jokainen tapahtuma täynnä upeita kohtaamisia ja satoja kauniita sanoja. Leijailin pilvissä ainakin viikon jokaisen tapahtuman jälkeen. Kiitos, että olette kulkeneet tätä matkaa kanssani ja olleet osana tätä tarinaa, josta vasta ensimmäiset luvut on kirjoitettu. Mieli on täynnä kiitollisuutta.

Annetaan vuoden 2019 olla inspiroiva, välkettä ilon ja onnistumisen, tarinaa kauneinta. Miten suuri voima kaikilla sanoilla, luottamuksella, toinen toisiimme uskomisella ja luottamisella onkaan. Miten voimme toinen toisiamme potkia pienilläkin sanoilla valtavia askeleita eteenpäin. Muistetaan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. <3 Ollaan ihania toinen toisillemme ja erityisesti myös itsellemme. Mitä parhainta ja menestyksellistä uutta vuotta 2019 jokaiselle!

xoxo Jenni

Messujen makein

Olimme eilen pienellä bloggaajaporukalla kiertämässä Porin asuntomessuja pressipäivänä. Virallisestihan asuntomessut starttasivat tänään.

Aloitimme eilisen kierroksen Bunkkerista, joka lopulta osoittautuikin suosikikseni kaikista messutaloista. Ja niin taisi kolahtaa myös monelle muulle bloggaajalle, sillä kuulin usean sanovan sen suosikikseen. Ehkäpä siksi, että se oli tavanomaisesta messukohteesta hyvin poikkeava. Se ei nimittäin ollut uudiskohde, niin kuin kaikki muut messujen kohteet olivat ja ovat yleensä olleet.

Upea punatiilinen kivitalo on ollut vielä pari vuotta sitten ilmeisen huonossa kunnossa. Ikkunat olivat rikki, sisällä kasvoi puita sekä muuta kasvillisuuta ja käytännössä koko talo on täytynyt remontoida aivan kokonaan sekä ulkoa, että sisältä. Vielä kaksi vuotta sitten 1937 rakennettu  Shellin asuin- ja autovajarakennukseksi valmistunut talo huonossa kunnossaan seisoi vanhalla teollisuusalueella pajujen ja koivujen seassa ja oli ollut pitkään tyhjillään. Messujen jälkeen siihen muuttava asukas oli lunastanut sen Porin kaupungilta 5000 eurolla ja remontoinut talon kokonaan itse.

Bunkkeri on kunnostettu mahdollisimman paljon kierrättäen ja remontti on tehty talon alkuperäishenkeä kunnioittaen. Talossa on käytetty esimerkiksi vanhoja tiiliä, jätetty alkuperäisiä tiiliseiniä, seiniä koristavat valurautaiset, nostalgiset tuuletusräppänät ja keittiön kulmassa taas komeilivat rautaiset 1800-luvun kierreportaat, jotka on huudetu Pariisista huutokaupasta.

Bunkkerin upeus ei kuitenkaan jäänyt pelkästään ulkokuoreen ja pintoihin, vaan myös talon sisustus oli kertakaikkisen nerokas. Sisutus oli onnistunut taiteen, design-klassikoiden ja kotimaisten kalusteiden vastustamaton kokonaisuus, josta on vastannut Hakolan luova johtaja Annaleena Hämäläinen. Erityisesti ihastuin olohuoneen vaaleanpunaiseen Lazy-sohvaan, Helsinki Contemporaryn taiteeseen sekä valaisimiin, jotka olivat muotoilija Hanna Anosen käsialaa.
Onko teillä tarkoitus mennä Poriin messuilemaan? Minulla on kamerassa mieletön määrä kuvia, joista rakentelen vielä ainakin toisen postauksen ja kerron vielä yleisimmin messuista. Tämä kohde oli kuitenkin niin upea, että ansaitsi erikoismaininnan sekä oman postauksensa.
Nyt ihanaa viikonloppua! xoxo Jenni

Viikko 26 luurista

Kuvat 1 & 4 Alppiruusupuisto on meiltä kävelymatkan päässä ja päädymmekin usein sinne iltalenkin varrella. Aikaisin kesällä kun suopursut olivat loistossaan ja rikkakasvit eivät olleet vielä levinneet niin hurjasti, oli puisto kyllä upeimmillaan. Myöskin viime viikolla heti sateen jälkeen oli siellä kyllä kaunista. Nyt tulee vielä käytyä tsekkailemassa puiston meininkiä entistä tiheämmin, koska olen kaavaillut osan hääpotreiteista otettavan täällä. Puisto on kävelty varmasti joka suunnasta ristiin rastiin ja mieluissat paikat on bongailtu ja painettu tarkasti mieliin. Vatsanpohjassa kihelmöi ja on aika jännittävää kulkea lähipuistoja ympäriinsä ja miettiä miltä me, rakastuneet, näyttäisimme siinä. Toivon hääpäivälle mahdollisimman vähän kukintoja ja erityisen paljon tuollaista vihreää “sademetsäviboja”. Olenkin ahkerasti googletellut puistossa kasvavia lajikkeita ja niiden kukinta-aikoja.

Kuva 2 Parveketaiteilijan meno sen kuin kovenee. Uutta mallistoa työstän koko ajan ja tällä hetkellä erityisesti aiheet pyörivät erilaisten ihmishahmojen ympärillä. Testissä on nyt aika erilaista tyyliä, josta olen itse kovin innoissani. Nyt tarkoitus olisi laajentaa printtikoot ainakin 50 x 70 cm kokoisiksi. Uskallan näyttää nämä luonnokset, sillä jos nämä kaksi päätyvät aina painoon asti, on lopputulos hyvin yllättävä jos näitä tässä vaiheessa katsoo.

Kuva 3 Simply the best, uunijuurekset. Kasvisruoka ja hiilarien kanssa himmailu on täällä jatkunut. Lihoista ainoastaan kanaa on päätynyt lautaselle viimeisten viikkojen aikana. Yhdeksi herkkuliseksi vakkariksi on muodustunut nää uunijuurekset. Parhaimmaksi on todettu porkkana, lanttu, punajuuri, sipuli, peruna ja palsternakka. Parhaimmat mielestäni tulee, kun lorauttaa juuresten päälle vähän öljyä sekä myllystä pippuria ja himalajansuolaa sekä tinjamia että rosmariinia.

Viikonloppuna päätimme lähteä viettämään juhannusta Pihlajasaarelle. Päätettiin ihan yöpyä saarella ja pakattiin rinkkaan makuupussit, teltta ja lämmintä vaatetta. Mainio suunnitelma aina siihen asti kunnes huomattiin Ruoholahdessa kello 20.30, että viimeinen lautta saarelle lähtee tuohon aikaan Merisatamasta. Viimeinen Ruoholahdesta oli lähtenyt jo pari tuntia aikaisemmin. Siinä sitten tuskailimme, minuutissa Merisatamaan, mahdoton tehtävä.

Minua alkoi suututtamaan sen verran, että päätin olla luovuttamatta. Kaikkeen pakkaamiseen ja säätöön oli käytetty jo niin paljon aikaa, että saarelle oli päästävä. Keinolla millä hyvänsä. Huomasin yhden perheen sitovan kauempana venettä laituriin ja päätin pinkaista paikalle. Nöyrästi esitin asiani, kerroin toivottoman tilanteemme ja kysyin kauniisti apua. Ja niinpä tuo suloinen perhe hyvää hyvyyttään päättikin lähteä viemään meidät saarelle. Eivät suostuneet ottamaan mitään edes korvaukseksi. Meidän juhannuksen pelastajat, ihana, että pyyteetöntä halua auttaa löytyy. Niin ihana perhe, tulipa todella hyvä mieli.

 

Kuva 1 Minun juhannusheila. Minun heila huomenna. Minun heila aina. <3

Kuva 2 Istuimme kalliolla iltaa. Ilta-aurinko painui horisonttiin ja kajareista soi hellästi  J.Karjalaisen “Oi, mikä ihana ilta”. Päätin ikuistaa tuon hetken puhelimeni kuvavirtaan. Vasta nyt kuvat ladattuani tänne huomasin, että sieltähän kuvasta löytyy romanttinen pariskunta. Löydättekö?

Kuva 3 Tuo samainen auringonlasku oli ihan mieletön. Se maalasi ihan kaiken punaisen ja oranssin sävyihin niin kauniisti, että maailmassa ei mikään voinut olla tuolla hetkellä huonosti. Ystäväni huomasi kuinka upeasti auringosta syntyvät varjot maalasi tuohon muuriin erilaisia kuvia varjoillaan. Päätimme ikuistaa meidän varjot. Lopultahan homma meni ihan hulvattomaksi, kun lapselliset mielemme heräsivät. Huomasimme kuinka hillittömiä varjoja pystyimme luomaan muurin kylkeen. Niitä ei onneksi kukaan tainnut ikuistaa.

Kuva 4 Siis edelleenkin tuo valo. Ja värit. Miten minun hiuksenikin näyttävät ihan punaiselle, hassua. Ja katsokaa noita puita tuolla taustalla. Vieläkin hämmennyn, kuinka kauniisti ilta-aurinko voi värjätä maiseman.

 

xoxo Jenni

Parempi olo

Minä olen suhtautunut lisäravinteisiin aika nihkeästi. En ole ehkä tutustunut aiheeseen riittävän tarkasti, mutta en ole koskaan oikein ollut kartalla mitä pitäisi syödä, vai pitäisikö syödä ollenkaan. Tai mitä kaikkea perusterveellisen ruokavalion lisäksi tarvitsee? Tietoni on pohjautunut hyvin pitkälti vain kahvipöydässä keskuteluissa kuulluista mielipiteistä ja kokemuksista. Ja niiden perusteella onkin ollut vaikea päätellä yhtään mitään, puolesta puhujia sekä vastustajia on asialle löytynyt. En ole oikein teinnyt kumpaan laariin itse kuuluun, puolustajiin vai vastustajiin. Varmasti johonkin noiden kahden välimaastoon. Joten olen vähän kausiluontaisesti välillä lisännyt smoothiehin ja jogurtteihin milloin mitäkin jauhetta ja popsinu muutaman viikon ahkerasti jotain vitamiineja, omega3sta, magnesiumia ja mitä milloinkin joku on sattunut suosittelemaan. Sitten homma on kuitenkin aina lässähtänyt. Ehkä en ole kokenut olossani riittäviä muutoksia tai erityistä tarvetta ja asia ei ole tämän myötä koskaan pitemmän päälle jaksanut sitten kiinnostaa.

Sitten kun vielä lisätään lisäravinteisiin sana verkostomarkkinointi, on minulle saanut puhua kuin kuurolle. En välitä yleisesti vallitsevista verkostomarkkinointitavoista ollenkaan ja se sotii aika sopivasti minun ostokäyttäytymistä vastaan. Lähestulkoon toistuvat pyramidi-kuviot ovat aina karkoittaneet ostohaluni täydellisesti ja vaikka tuote olisi kuinka kehuttu tai hyväksi todettu, en ole koskaan päätynyt verkostomarkkinoinnin  jos saan sanoa “uhriksi”.

Toukokuussa syntymäpäivälahjaksi sain äidiltäni sitten ensimmäisen kerran yllä mainittujen asian yhdistelmän käteeni. Huonona lahjan vastaanottajana ilmaisin kyllä heti mielipiteeni tuotteesta ja tavasta, jolla ne äiti oli hankkinut. Hän kuitenkin tiesi jo ennestään vahvan mielipiteeni sekä lisäravinteita, että verkostomarkkinointituotteita kohtaan, mutta pyysi silti kokeilemaan. Aavisti varmaan, että en olisi niitä itse koskaan hankkinut, jos hän olisi esimerkiksi vain vinkannut tuotteet. Samalla olen kuitenkin pitkään ilmaissut huoleni kroppaa ja erityisesti vielä maksaa kohtaan, kun olen joutunut syömään valtavasti viime vuosien aikana lääkkeitä. Äiti oli siis tätä varten hankkinut minulle Syn rgyn tuotteita ja halusi minun kokeilevan tuotteita.

Tässä kohtaa ehkä arvaattekin, että en varmaan kirjoittaisi tätä tekstiä, jos olisin todennut tuotteet huonoksi. Ja tässä kohtaa muistutan myös, että tämä teksti ei todellakaan ole maksettu mainos tai jos pitäisi nimetä joku kyseisten tuotteiden myyjä, en osaisi sanoa yhtäkään. Tämä on vain puhtaasti nyt minun kokemukseni tuotteista, jonka haluan jakaa. Ihan vain siksikin, että myönnän nyt, että joskus ajattelutapojen muutos tai ainakin niiden lähempi tarkastelu ei ole pahasta.

Olen nyt siis puolitoista kuukautta juonut tunnollisesti juomani ja napsinut tabletit ja muutos on aivan valtava. Olen kärsinyt jatkuvasta väsymyksestä ja huonoista yöunista nyt jo pitemmän aikaa. Lisäksi yleinen vireystasoni on ollut aika olematon ja allergioireet voimakkaana. Ja kyllä, tuntuu ihan mahtavalle saada noihin asioihin muutosta. Aloittaessani näiden tuotteiden käytön, en odottanut yhtään mitään. En seurannut vointiani tai miettinyt tuleeko tuloksia. Tein vain kilttinä tyttönä mitä äiti pyysi, käytin tuotteita. Muutaman viikon tuotteiden käyttöön ottamisen jälkeen alkoi mieheni ja pian myös ystäväni ihmetellä vireystasoani. Sain paljon kommentteja pirteydestäni ja miehen kanssa ihmettelimme suurta muutosta jaksamisessani. Aloin herätä 2-4 tuntia aikaisemmin kuin yleensä ja mieheni oli joka päivä varma, että löytää minut töistä tullestaan päiväunilta. Hänen hämmästykseen näin ei ole vielä tähänkään päivään mennessä tapahtunut. Menen kuitenkin edelleen aika lailla samoihin aikoihin nukkumaan, joten sain käytännössä 2-4 tuntia lisää vuorokauteeni. Oh boy, se tuntuu uskomattomalta! Ja vieläpä kun siihen lisätään ne vuorokauden muutkin hereillä olo tunnit, jotka aiempiin verrattuina ovat tätä nykyä  huomattavasti tehokkaampia. Minusta tuntuu että kerkeäisin rakentaa kokonaisen kylän päivän aikana.

Olen siis päivittäin syönyt Biome Actives -kapselin, joka sisältää inuliinia sekä maitohappoa tuottavaa Bacillus coagulans -bakteerikantaa. Lisäksi olen juonut aamuisin veteen sekoitettavan jauheseoksen Proagri-9+, joka sisältää luonnollisia L-arginiinia, L-sitrulliinia sekä B-, C-, D- ja K-vitamiineja. Tämän pitäisi tehostavaa yleistä suorituskykyä. Olen myös samaan veteen laittanut lusikallisen nestemäistä Mistifyä, joka sisältää B6-vitamiinia, acai-marjoja ja uutettua vihreää teetä. Tämän sanotaan lisäävän vireyttä sekä pitävä yllä normaalia veren punasolujen muodostumista ja normaalia veren homokysteiinipitoisuutta. Mitä lie sitten viimeiseksi mainittu ikinä tarkoittaakaan.

Iltaisin syön yleensä jogurtin tai smoothien, joihin lisään yleensä jotain marjoja ja ehkä pähkinöitä. Lisään myös yleensä teelusikallisen paahdettu rouhettu pellava + tyrni jauhetta ja/tai paahdettu rouhittu pella + mustikka jauhetta (molemmat sisältää omega-3sta, kuitu ja lignaania). Nämä ovat siis ihan Prismasta ostettuja tuotteita. Nyt olen vaihtanut välillä nuo jauheet ystäviltäni saatuun superfoodmixiin, joka sisältää chia, hampun- ja pellavansiemeniä, psylliumsiemenkuorta sekä lucuma-, acai ja karpalojauhetta. Lisäksi nyt olen lisännyt lusikallisen Synergyn mulperipuun lehdistä valmistettua nestemäistä Phytolifeä, joka on krolofyll ja piparminttuöljyn yhdistelmä. Tämän pitäisi tukea ruoansulatuselimistön toimintaa ja puhdistaa kehoa.

Sum summarum, en todellakaan ole varma mitä kaikkea kehossani tapahtuu. Kuitenkin edelleen uskon vahvasti mielialan ja kehon vaikuttavan toisiinsa. Ajattelen siis, että ehkä kaikki yleinen mielialan kehittyminen ja yleisfiiliksen paraminen ovat vaikuttaneet myös kehooni. Kuitenkin pakostakin mietin, että onko yleisen vireystason paraminen taas edistänyt myös mielialan kehittymistä ja vaikuttaako viimeaikaisten tuotteiden käyttö siihen. Uskon myös lämpimien kelien, kesän ja auringon vaikuttaneen mielialaani yleisesti. Siispä mikä johtuu mistäkin, sitä en tiedä. Mutta uskon, että on useita eri tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet parantuneeseen olooni. Ja uskon kyllä, että tekijöistä yksi on ehdottomasti nämä tuotteet.

En tiedä vieläkään tarpeeksi, enkä koe olevani millään tasolla pätevä sanomaan, että mitä lisäravinteita ja vitamiineja kannattaa syödä ja kuinka paljon. Mutta ajattelen, että meillä jokaisella on varmasti omat keinomme tuntea olonsa paremmaksi ja jos ei ole, jokainen löytää ne varmasti. En itse henkilökohtaisesti halua enää tuomita niin raskaasti eri firmojen (jotka nyt sattuvat monesti olemaan verkostomarkkinoinnilla myytäviä) lisäravinteita ja tuotteita. Jos joku tuntee muutoksia kehossaan ja voi paremmin, annetaan hänen “uskoa mihin uskoo” ja käyttää mitä tuotteita haluaa. Vaikka en henkilökohtaisesti vieläkään suostu muuttamaan mieltäni tuosta myyntitavasta,  on mieleni kuitenkin muuttanut siitä, että nuo tuolla tavalla myydyt tuotteet ovat pelkkää “huuhaata”. Aion ehdottomasti perehtyä asiaan paljon paremmin sekä tutustua laajemmin eri merkkien tuotteisiin. Luontaituotekauppaan pitäisi mennä ihan ajan kanssa ja oikeasti tutkia tuotteita. Kohta pian alkavat olemaan nuo nykyiset tuotteeni sen verran lopussa, että jotain pitäisi keksiä. En nimittäin haluaisi tästä olosta luopua!

xoxo Jenni

Viikko 25 luurista

Viime viikko ei esteettisesti ollut kyllä se kaunein, mutta hyvän mielen -juttuja mahtui siihen sitäkin enemmän. Ja mikäs sitä mieltä paremmin piristää kuin ihanat ihmiset ympärillä.

Kuva 1 Tämä kuva olisi kuullut oikeastaan jo viime viikkokoosteeseen, mutta minulta oli mennyt arkistoinnit hieman sekaisin. En malttanut kuitenkin olla lisäämättä tätä söpöläistä tähän viikkokoosteeseen. Rakas (juuri kuusi vuotta täyttänyt) pikkusiskoni on hieman oppinut jo lukemaan sekä kirjoittamaan, ja innoissaan haluaa kokeilla taitojaan koko ajan. Toissa viikolla yhteisellä mökkireissulla minun tietokoneen tai kahvikupin viereen oli aina tuon tuostakin ilmaantunut pieniä viestejä häneltä. Voi pientä suloisuutta, sydän suli näihin sen viesteihin. Ps. Mieheni työkoneen näppäimistölle oli ilmaantunut lappu, jos luki mukava 😀

Kuva 2 Toinen pieni, ihana piristäjä on siskon poikani, joka aina yllättää videopuheluillaan. Vajaan 500 kilometrin välimatka on harventanut aika lailla kyläilyä, joten nämä videopuhelut ovat mainioita ikävän lievittäjiä.  Voiko päiväunilta herätä enää yhtään mukavammin?

Kuvat 3 & 4 Tiistai sai mainion käänteen kun päätimme ystäväni kanssa kulkeutua keskustaan ja nauttia illasta Suomipopin järjestämässä konsertissa. Hyvin nopeasti tuli lavan edustalla turhan ahdasta, mutta kyllä vain ystävien näkeminen ja viereisessä puistossa vietetyt tunnit ja käydyt keskustelut korvasivat sen satasella.

Kuva 1 Häädieetti, nyt se on oikeasti täällä. Olen puhunut kiristelystä jo aivan liikaa ja tehnyt aivan liian vähän sen eteen töitä. Eihän tässä ole enää hirveästi aikaa, mutta jospa edes hieman turvotus laskisi. Liikkunut kyllä olen, mutta ruokavalio koki melkoisen remontin. Pientä keskustelua tämä minun kasvisruokaintoilu on täällä kotona herättänyt, mutta toistaiseksi molemmat suostuvat vielä syömään samaa ruokaa. Kuvassa viime viikon ruokalistalta ehdottomasti ykköseksi rankattu uusi tuttavuus, linssi-kasviskeitto.

Kuva 2 Ehdottomasti se hetki, jolloin hermojani testattiin koviten. Veljeni vei meidät pienelle golf-oppitunnille ja voin sanoa, että golfkärpänen ei päässyt ainakaan minua puraisemaan. Sitä mukaan kun nurmikkoon alkoi ilmestyä syviä kuoppia lyöntiyritykseni seurauksena, alkoi minun turhautumiseni kasvaa sietämättömäksi.

Kuva 3 Kävimme sunnuntaina verestelemässä muistoja ja katsomassa pesäpalloa Hyvinkäällä. Vastassa oli tietenkin vanha tuttu “kotijoukkue” Raahesta, PattU. Enpäs muistanutkaan kuinka hauska laji seurattavaksi tuo pesäpallo on. Ja olipas hauska sattuma kun erä tauolla kenttä täyttyi tutuista kasvoista; muun muassa VilleGalle, Antti Tuisku ja Erin kävivät esittelemässä lyöntitaitojaan. PS. Onko vastustajan lyödessä “kuoleeeeeee” -huuto yleisöltä tätänykyä kielletty? Odotin innoissani kuulevani sen mölinän pitkästä aikaa, mutta sitä ei kuulunutkaan.

Kuva 4 Tämä ei niin kaunis kuva kätkee mitä kauneimman ajatuksen taakseen. Launtai-iltana hieman ennen yhdeksää ovikellon soidessa katsoimme mieheni kanssa hämmästyneinä toisiimme. Kuka ihme siellä voi olla? Alaovikinhan on jo lukossa… Oven takana oli naapurimme, joka toi meille vaaaltavan palan kakkua. Miten kaunis ja ajattelevainen teko. Niin, se siitä häädieetistä sitten……

 

xoxo Jenni

Ps. Tämä viikkokooste -rutiini on lähtenyt hienosti käyntiin. Kaksi kolmesta on ollut myöhässä. Puolustuspuheeksi kerron, että minulla oli tämä jo eilen valmiina, mutta olin niin vihainen tapeltuani viisi tuntia Facebook business managerin kanssa, että minulla teki vain mieli heittää läppäri alas parvekkeelta. Kun aloin jo itkua tihertämään, tuli mieheni onneksi väliin ja löi kannen kiinni sekä komensi ulos. Tunti Paloheinän portaikossa (eli noin 15 x 254 porrasta) auttoi unohtamaan kiukuttelevat ohjelmat.