• ILMAINEN TOIMITUS AINA YLI 60 € TILAUKSILLE
Ostoskorissa ei ole tuotteita.

IHAN MUINA HELSINKILÄISINÄ

Olemme asuneet Helsingissä nyt noin puolisen vuotta. Pohjois-Pohjaanmaalla pienessä kaupungissa syntyneenä, kasvaneena ja pitkälle aikuiseksi eläneenä muutos on tietenkin aika suuri. Keski-Pohjanmaan kautta ponnistimme sitten tänne “isolle kirkolle”. Hyi kuinka voikaan vihata tuota termiä. 

Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että tulisin kotini löytämään Kehä1:sen sisäpuolelta. Tai että ihan muina naisena hiihtäisin Hämeenlinnanväylän yli sauvat viuhuen. Tai että valitsisin auton sijasta monesti mielummin bussin. Tai että pystyn käymään Ikeassa tai Zarassa vaikka joka ilta. Enpä olisi uskonut, että ylipäätään asuisin kerrostalossa. Juoksisin alaovelle aukaisemaan vieraille ovea tai ojentamaan vierasparkkilappua. Oma sauna vaihtuneena taloyhtiön saunavuoroon odotan perjantai-illan saunavuoroa kuin kuuta nousevaa.

Enpä olisi myöskään uskonut, että sopeudun näin mutkattomasti. Kaikki se pohjoisen helppous; lyhyet välimatkat kaikkialle, halvat asunnot ja vuokrat, parkkipaikka aina oven edestä, jonotusaika maksimissaan kymmenen minuuttia olit sitten missä tahansa, ei ruuhkia missään, autolla pääsee joka paikkaan ja helposti ja vieläpä aina ilman navigaattoria. Onhan näitä. Mutta kuinka oikeastaan jouduin pinnistelemään kun aloin tuota listausta tekemään. Kuinka helposti se helppous on unohtunut ja vaihtunut saumattomasti elämään täällä.

Vaikka en mikään iltapäiväruuhkien ylin ystävä ole, on elämään täällä helppo tottua. Asettua ja tuntea olonsa kotoisaksi. Olen ehkä sen verta yksinäinen susi, että nautin suuresti mahdollisuudesta olla yksi massasta. Kauppareissulla ei näe koskaan tuttuja ja lääkärissä ei ole tuttu ihminen vastaanottamassa tai odotusaulassa. Nautin aivan suunnattomasti, että saan olla juuri niin pieni ja huomaamaton kuin olen, vain yksi muista kaduilla hiihtelijöistä.

Me emme ole mitään keskustassa notkujia. Monesti ajattelin, että kaikki helsinkiläiset käyvät vähintään pari kertaa viikossa lounaalla ja brunssilla ulkona. Ja tietenkin myös pari kertaa kahviloissa, yksin töitä tehden tai muuten vain. No, tämän juntin mielikuvat romahtivat viimeistään heti sitten, kun oli itse helsinkiläinen. Olen ymmärtänyt, että ihan yhtä monta tapaa elää ja asua on helsinkiläisillä, kuin oli kokkolalaisilla. On ollut helppo muodostaa se oma tapa asua ja elää täällä. Käydä silloin tällöin ulkona ja rakentaa omaa pesää keskustan ulkopuolella.

Keskustelimme juuri viime viikolla mieheni kanssa siitä, että emme ehkä vielä ole tajunneet missä oikein asumme. Olemme Pohjoisessa tottuneet siihen, että mahdollisuuksia illan vietolle ei juuri kuntosalin tai yöelämän lisäksi ole. Valitsehan siitä sitten, tai tietenkin aina ja ehkä se paras vaihtoehto oli oman kodin sohvan mutka. Okei, saatoin hieman ehkä kärjistää. Mutta myönnän siis, että emme ole todellakaan ottaneet kaikkea sitä irti, mitä mahdollisuuksia täällä asuvana on. Kuitenkin faktahan on se, että niitä mahdollisuuksia täällä on paljon enemmän. Olemme spontaaneja kokeilunhaluisia ihmisiä, enää meidän pitää oppia nostamaan perä kotisohvalta ja lähteä.

Samalla kun suren sitä, että paras ystäväni jäi Pohjoiseen, olen todella iloinen täältä löytyvästä laajasta tukiverkostosta ja ystävistä. Synnyinkaupungissa oli käynyt ystävien osalta suuri kato, kun lähes kaikki olivat lähteneet miesten, naisten tai työmahdollisuuksien perässä muualle. Olin jo aika tottunut yksinäisyyteen ja nyt opettelen spontaaneja kahvitteluja ja suurella ystäväjoukolla vietettyjä iltoja.

Myös työni puolesta oli tänne muutto oikea ratkaisu. Tosin tuskin olisin edes koskaan uskaltautunut yrittäjäksi Pohjoisessa. On myös ihanaa, että vihdoin on mahdollisuus osallistua haluamiinsa blogi- ja yritystapahtumiin, joita on ilmaantunut sähköpostiin tasaisesti. Myös tämän alan ihmisiin olen päässyt täällä asuessani tutustumaan ihan eri tavalla ja tukiverkostoa sekä kontakteja on sillä saralla syntynyt roppakaupalla. Ja olen siitä kyllä todella onnellinen!

Sum summarum. Vaikka Pohjoisessa oli ihan hyvä, on minulle kyllä täällä paljon parempi. Olen paljon enemmän oma itseni, toteutan itseäni ja haaveitani paljon rohkeammin ja tunnen oloni kotoisammaksi täällä. Olen paljon enemmän tasapainossa. Eikö ihmisen kuulu olla siellä, missä sielulla on hyvä ja levollinen olla?

4 kommenttia artikkeliin ”IHAN MUINA HELSINKILÄISINÄ”

  1. ❤️ suren sitä ETTÄ VÄLIMATKA ON NIIN PITKÄ, MUTTA samalla OLEN ONNELLINEN KUN Sä oot ONNELLINEN siellä ja sulla on parempi siellä❤️ja onneksi tuo välimatka ei ole millään lailla mahdottomuus. Ja ne jälleen näkemiset on sit kahta verroin ihanempia😘😀☺️

  2. Olipa kiva postaus 🙂 Mä olen aina välillä leikitellyt ajatuksella, että jos me muutettaisiin pääkaupunkiseudulle. Itse olen toki Lahdesta kotoisin ja mieskin on peruskoulunsa käynyt Helsingissä, joten kaupunkielämä ei meille kummallekaan ole vierasta. Täällä Kainuussa asuessa eniten harmittaakin aina pitkä matka blogitapahtumiin ja etelämpänä asuvien ystävien luokse. Mutta jotenkin sitä on myös kiintynyt tänne, täällähän tämä meidän ensimmäinen yhteinen kotimme (ja elämä) on. Saa nähdä, mitä tulevaisuus ja meikäläisen valmistuminen tuo tullessaan 🙂

    • Voi kiitos, kiva että tykkäsit 🙂 Onhan se tosi erilaista asua täällä kun on muuttanut tänne pienestä kaupungista kaukaa versus että olisi aina asunut. Mekin aluksi leikiteltiin ajatuksella ja kohta oltiinkin tosi toimissa ja se kaikki tapahtuikin tosi nopeasti 🙂 Muistan kyllä kuinka harmitti aina, että ei voinut osallistua kivalle kuulostaviin tapahtumiin. Mutta onhan näissä puolensa ja puolensa. Meille muutto ei ollut sillä tavalla niin vaikea, kun emme kumpikaan oltu Kokkolasta kotoisin ja elämä ei siellä ollut niin vielä vakiintunut. 🙂

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.