• ILMAINEN TOIMITUS AINA YLI 60 € TILAUKSILLE
Ostoskorissa ei ole tuotteita.

STAILAUS – HYVÄSTÄ VAI PAHASTA

Samaan aikaan kun kaikki keskustelupalstat ja kommenttikentät täyttyvät kommenteista, joissa toivotaan bloggaajien näyttävän realistisempaa kuvaa elämästä ja arjesta, minä taas olen alkanut yhä enemmän ja enemmän stailata kuviani.

Mielestäni stailauksen voi tehdä todella tyylikkäästi tai sitten erittäin mauttomasti. En tiedä kumpaan suuntaan mielestänne minun kohdallani vaakakuppi kääntyy, mutta ajattelisin sen ainakin olevan aika lailla hallussa. En käytä siihen juurikaan aikaa, vaan saatan hieman siirtää jotain tavaroita, asetella kukat ja kahvikupin sekä sytyttää muutaman kynttilän. Sellaista pientä, joka saa kuvan kyllä mielestäni kieltämättä näyttämään paremmalle. Ja paljon lataan eetteriin myös kuvia, joita ei ole stailattu ollenkaan.

(Harvoin tilanne on kuitenkaan näin överi :D)

Itse olen vetänyt rajan siihen, että kaikki stailaukseen tarvittavat tuotteet täytyvät löytyä kotoa. Ja että en hanki tavaroita insta-kuva silmissäni vaan pidän edelleen tiukasti kiinni siitä, mitä tarvitsen ja mikä sopii tänne. Tiedän, että on monia, joilla tämä on lähtenyt totaalisesti lapasesta. Tavaroita hankitaan kauniita kuvia ja asetelmia ajatellen, ostetaan vähän sitä ja tuota. Minä koen sen siinä kohtaan menevän jo todella epäaidoksi ja pinnalliseksi. Kestävästä kulutuksesta nyt puhumattakaan…

Ja nyt puhun vain sisustuskuvistani. Mielestäni lukijani/seuraajani pystyvät hyvin näkemään kuvasta, mikä on stailattua. Mielestäni tänä päivänä jokaisella on varmasti sen verran medialukutaitoa, että pystyy hyvin hahmottamaan onko kuva stailattu vai ei. Aina silloin tällöin kuulee jupinaa murusista pöydällä tai kahvi ja kukkakimppu sängyllä. Ja juuri noita asioita tarkoitan, kyllähän meistä jokainen tietää, että ne ovat stailattuja ei sitä oikeaa elämää. Ja onhan se niin, että kuva näyttää komeammalta noilla pienillä lisähöysteillä. Aina löytyy niitä aitojen kuvien perään huutelijoita ja niihin klassisesti vastaajat kysymässä että sen kaatuneen maitopurkinko sinä mielummin haluat pöydällä nähdä? 

Tänä päivänä kun katsot sisustuslehtiä tai alan muuta mediaa, huomaat että jokainen kuva on niissäkin stailattu. Miksi sitä ei siis suotaisi alan bloggareille tai instagramia käyttäville? Visuaalisin silmin kuvaa katsovana minua ei ole koskaan stailaukset häirinnyt, jos se vain on pysynyt kohtuudessa.

Kuitenkin yksi tiukka linja minulla on. Mitään en halua ikinä tehdä tai lavastaa kuvan takia. Haluan elää elämääni ilman jatkuvaa rasitetta päässä, että minkälaisen kuvan tästä tilanteesta saisi. Haluan elää ja kokea myös paljon ilman kameran linssin läpi. Olen kuullut, että esineitä, vaatteita ja kalusteita on ostettu pelkästään kuvaa varten. Käyty kotona ottamassa kuva ja palautettu liikkeeseen takaisin. Tämä viuhuu jo kyllä täysin minun moraalikäsityksen yli, en millään pysty ymmärtämään. Tai lyödään laskettelukamat päälle ja otetaan rinteen juurella kuva ja painutaan afterskihin koko päiväksi ilman laskun laskua. Onhan näitä. Se että pitää todistella tekevänsä tai olevansa jotain muuta, ei minusta ole hyvä seuraajille, mutta eritoten myös itsellekään. Vastaavassa tilanteessa pysähtyisin kyllä vakavasti pohtimaan, että miksi ihmeessä minä teen näin.

Joten kyllä, kuvissa nähdyt brunssit ovat oikeasti päätyneet vatsalaukun syövereihin, mutta kynttilät on saatettu sytyttää vain ja ainoastaan kuvien vuoksi. Ja kyllä jokaiset juhlat ja synttärit mitä kuvissa näkyvät, olisivat olleet yhtä laitettuja ilman kuviakin. Minä vain ollen sellainen. Sanotaanko että, hmm, esteetikko. Ja olen kyllä niin omalla tontillani kun pääsen laittamaan jotain. Nytkin oikein hyrisen innosta suunnittella ja miettiä häitämme. Ja tiedättekös, minä nautin siitä. Siis stailauksesta. Ihan älyttömästi. On ihana huomata kehittyminen stailauksen ja kuvauksen parissa. On ihana sommitella ja kokeilla erilaisia juttuja.

Ja mikä parasta, jokainen meistä voi itse valita ketä seuraa ja ketä ei. Jos minun tai jonkun muun stailaukset alkavat ottamaan päähän, on helppo lopettaa seuraaminen. Jos ahdistaa, niin eihän sitä jatkuvaa ärsykettä tarvitse vapaaehtoisesti vastaanottaa enää. Turhaa vain pahoittaa mielensä.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.